Mistä tietää, että fitnesshömpötys on vienyt sydämen (ja järjen siinä samalla?:D)
-Siitä, että unessa saan itkupotkuraivarin kaupassa, koska kananmunan valkuaiset on loppu!
En tiedä mitä tässä viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut, mutta tuntuu kuin eläisin eräänlaista "suvantovaihetta": lihasten kasvu tuntuu pysähtyneen, paino sen kuin tippuu ja keho ei palaudu normaalisti treeneistä. Huomasin silti äskenkin laahustavani kuntosalin pukuhuoneeseen, vaikka kroppani yritti huutaa epätoivoisesti "anna lepoa!". Pukuhuoneeseen päästyäni söin riisikakun ja cashewpähkinöitä, kunnes sen itsekin lopulta tajusin: tänään ei treenata! Laitoin ulkotakin takaisin päälleni, ja lähdin yliopistolle viettämään rauhallista kahvihetkeä. ( joka yllätys yllätys päättyi shoppailureissuksi Biancanevelle, josta lähti sitten aivan ihana paita vielä mukaan!) Kroppani taisi huokaista hiljaa kiitoksen.
Pidän viikossa vähintään yhden täydellisen lepopäivän treenaamisesta. Toisen lepopäivän yritän pyhittää kehonhuollolle sekä jonkinlaiselle kevyelle aerobiselle treenille. Kyllä, huolehdin siis myös lepopäivistäni, eikä siitä pitäisikään olla mitään murhetta. Välillä kroppa vaan tarvitsee sitä lepoa kovien treenijaksojen jälkeen hiukan enemmän kuin toisinaan. On osattava kuunnella omaa kehoaan, onneksi minäkin lopulta tein niin tänään. Huomenna olo on varmasti jo täysin eri ja voidaan taas päästä nautiskelemaan salin puolelle.
Miksi sitten kehoni ei palaudu niin hyvin nykyään kuin ennen? Luulisin, että oman treeniohjelmani muokkaaminen astetta kovemmaksi on nyt vihdoin tuottanut "tulosta". Tässä tilanteessa sen kevyen aerobisen treenin merkitys kyllä tulee korostumaan. Pitää muistaa tehdä usein myös matalasykkeisiä kävelyitä ja hölkkäilyjä sekä VENYTTELYÄ. Ajanpuutteesta johtuen, jos jotain pitää treenistä jättää pois, on se valitettavan usein kehonhuolto. (tämä pitäisi muistaa jatkossa korjata, sillä kehonhuollolle pitäisi AINA löytyä aikaa..) Ruokavaliolla on myös tärkeä osa hyvässä palautumisessa: ennen treeniä ja treenin jälkeen. Treenin jälkeen pitäisi aina muistaa olla mukana se paljon peräänkuulutettu palkkari, sekä banaani. Onneksi muistan heittää nämä jumppakassiini mukaan päivittäin, vaikka muuten pääni ei ole kyllä aamuisin aina ihan uudessa päivässä täysillä vielä mukana ja aina jotain unohtuu kiireessä kotiin :D Ja sitten vielä viimeisenä muttei vähäisimpänä: uni! Unessa keho korjaa ja parantaa itseään. Koen nukkuvani kyllä tarpeeksi, mutta ehkä unen laatua ja määrä pitäisi silti pyrkiä vielä parantamaan. Ajoissa siis tänään nukkumaan! :)
Kevät on tulossa hyvää vauhtia, ja päivisin porottava aurinko saakin minuun ihan uudenlaista virtaa! Kun ilmat vielä lämpenisivät plussan puolelle ja lenkkipolut sulaisivat kokonaan, niin pääsisin taas jatkamaan rakasta juoksuharrastusta. Sitä siis odotellessa :)
Energistä kevään alkua kaikille!
<3Salla
tiistai 22. maaliskuuta 2016
maanantai 29. helmikuuta 2016
LOMA!
Moikkelis!
Se olisi sitten hiihtolomaviikon vuoro! Vaikka en olekaan odottanut tätä lomaa kun kuuta nousevaa, on silti ihana olla viikon verran aivot narikassa ja keskittyä täysillä vaan omaa hyvää oloa tuottaviin asioihin. Aionkin tässä postauksessa vähän listata tulevan hiihtolomaviikon top-listaa niistä asioista, joita haluan viikon aikana toteuttaa.
Että sellaisia juttuja olisi tarkoitus päästä tekemään nyt loman aikana. Ehkä sitä muutaman kouluhommankin saatan hoitaa pois alta roikkumasta..:D Tänään on ihana päivä jo takana; töitä, treeniä, päiväunia ja hyvää ruokaa. Lähden vielä kohta näkemään ihanaa ystävääni Nelliä!
Nyt on kirjaimellisesti niin hyvä olla<3
Salla
Se olisi sitten hiihtolomaviikon vuoro! Vaikka en olekaan odottanut tätä lomaa kun kuuta nousevaa, on silti ihana olla viikon verran aivot narikassa ja keskittyä täysillä vaan omaa hyvää oloa tuottaviin asioihin. Aionkin tässä postauksessa vähän listata tulevan hiihtolomaviikon top-listaa niistä asioista, joita haluan viikon aikana toteuttaa.
TOP-8 asiat, joita tehdä lomalla:
1.) Treenata kovaa! Tänään oli salilla enemmän kun energinen fiilis! Vuorossa oli plyo-treeni. Oli mahtavaa huomata, kuinka jalat on jo vahvistuneet niin, että kohta pitää alkaa ihan koventamaan treeniä;D Kumpa treenit kulkisi koko viikon samaan malliin...ja kyllähän ne kulkee, kunhan ei vaan mikään tauti pääse yllättämään.
2.) Syödä hyvin ja terveellisesti.
3.) Viettää aikaa poikaystävän luona Helsingissä<3
4.) Nähdä perhettä ( tätä toteutinkin jo viikonloppuna <3)
5.) Käydä shoppailemassa Helsingissä! Olen jo pitkään hamunnut nahkahametta ja sellaista kevättakkia. Tarttuisivatkohan ne mukaan Helsingin reissulta?
6.) Viettää hemmottelupäivän perjantaina. Tämä tulee kyllä tarpeeseen! Jokin kylpyläilta ja kunnon ravintolaillallinen kuulostaisi kyllä tosi hyvältä... Ja nyt on Helsingissä pakko päästä maistamaan vihdoin raakakkua! Täytyykin siis etsiä joku hyvä kahvila, josta palasen sellaista ihanuutta saisi.
7.) Katsoa PALJON netflixiä! Poikaystävän kanssa ollaan ihan koukussa "White Collar" nimiseen sarjaan. Varmasti tulee loman aikana taas muutaman tuotantokauden verran kulutettua aikaa sängyn pohjalla kyseistä sarjaa katsellen. :D Mutta näin lomalla lepo on enemmän kun tervetullutta!
8.) Nukkua hyvin ja pitkään ja ottaa tarvittaessa päiväunia<3 Loman aikana täytyy ehdottomasti ottaa univelat kiinni.
9.) Lauantaina bileiltamat tyttökavereiden kanssa Helsingissä. Aion olla illan täysin ilman alkoholia, joten täytyy ladata kunnolla kofeiinia elimistöön, että jaksaa sitten yön bailata! :D
Että sellaisia juttuja olisi tarkoitus päästä tekemään nyt loman aikana. Ehkä sitä muutaman kouluhommankin saatan hoitaa pois alta roikkumasta..:D Tänään on ihana päivä jo takana; töitä, treeniä, päiväunia ja hyvää ruokaa. Lähden vielä kohta näkemään ihanaa ystävääni Nelliä!
Nyt on kirjaimellisesti niin hyvä olla<3
Salla
torstai 18. helmikuuta 2016
Motivaatio
Heipsan!
Minulla on takana ihan mahtava viikko, ainakin mitä tulee omaan motivaatiooni ja omaan itseensä uskomiseen! Kokoajan on ollut sellainen fiilis, että nyt mennään ja kovaa! Treenit on kulkenut tällä viikolla ihanasti, ja onneksi vielä kaksista salitreenistä saan ainakin nauttia tällä viikolla. Huomenna vuorossa toiminnallinen jalkatreeni ja viikonlopulle jää vielä ojentajat ja olkapäät. Että tällä motivaatiolla viimeistellään vielä hyvä treeniviikko reippaasti loppuun asti!
Välillä oma motivaatio voi olla hukassa, välillä se taas vie sinua eteenpäin kun höyryjuna konsanaan. Se, mikä itselläni on nyt ihan selkeästi auttanut vielä viemään motivaatiotani uusiin sfääreihin, on ihan konkreettisten tavoitteiden asettaminen itselleni. Ennen olen ehkä tavallaan vähätellyt unelmiani, ja ajatellut saavuttavani ne "ehkä joskus sitten kaukaisessa tulevaisuudessa". Tällä viikolla kuitenkin tajusin, ettei tuo ajatusmalli vie minua lopulta yhtään eteenpäin! Jään rullaamaan aina vaan samaa rataa, ja en välttämättä pääse yhtään eteenpäin kohti lopullisia tavoitteita. JOTEN, tällä viikolla sitten asetin itselleni sellaiset. Ja nyt on tämä neiti kyllä täynnä tarmoa, jos niin voi sanoa! Kannattaa sanoa omat tavoitteet myös jollekin sellaiselle ihmiselle ääneen, joka kannustaa sinua myös kohti niitä. Silloin tiedät vaikeina hetkinä, että on olemassa joku, joka tukee, mutta myös itse et pysty niin helposti luistamaan omista tavoitteista. Jätän omat tavoitteeni kuitenkin vielä paljastamatta tänne blogin puolelle, ehkä kuitenkin ne jossain vaiheessa tännekin jaan ;)
Itse tykkään ihan mielettömästi selailla instagramista erilaisia motivaatiokuvia. Pidän aina taustakuvana jotain quotea, josta saan voimaa ja energiaa eteenpäin! Minulle tärkeintä on se, että joka kerta quoten lukiessani minulle tulee hyvä olo. Tämän hetken taustakuva ja ehdoton ykkös motivaatioquote tulee tässä:
Yksinkertaista, mutta totta!
Motto on se, että jos ei mennä täysiä, niin ei sitten mennä ollenkaan. Yksi parhaimmista ystävistäni on antanut minulle lempinimen "tulos ja ulos" :D Se kuvaa minua kyllä tosi hyvin: oli asia kuin asia, niin hoidan sen täysillä ja kerrasta loppuun, ja sitten olen valmis :D
Tätä yllä olevaa kuvaa rakastan kahdestakin syystä:
1.) Minulla on melkein aina nälkä! Ruoka on hyvää ja sitä kelpaa syödä. Kerran ystäväni nauroi minulle, kun kysyin jo heti ensimmäisellä aamutunnilla kello 8.30: minne mennään tänään lounaalle? Tämä ei silti tarkoita, että olisin syönyt jotenkin kehnon ja täyttämättömän aamupalan, ei suinkaan! Ruokaa miettiessä vaan pääsee se nälkä näköjään aina yllättämään :D Mutta eikö se niin mene, että täytyy syödä että jaksaa? ;)
2.) Jaksan aina pysyä nälkäisenä omista unelmistani sekä tavoitteistani. Se nälkä on sammumaton ja ajaa minua eteenpäin! Nälkä kasvaa syödessä, näin se menee. Ja minähän syön!
Huomenna on vapaapäivä koulusta, mutta silti paljon muuta tehtävää ja aikainen herätys luvassa, joten pakko sitä on kai mennä nukkumaan. Vaikka mikäs tässä iltapalaa syödessä ja blogia kirjoitellessa :) Ihanaa viikonloppua, nyt mennään eikä meinata!
<3Salla
tiistai 16. helmikuuta 2016
Friendship
What is called the ship that never sinks?
-"Friendship"
Tällainen repliikki tuli tänä aamuna mieleen Frendit-sarjasta syödessäni aamiaista. Viime sunnuntaina olikin juuri ystävänpäivä, joten aloinkin pohtia kuinka hienoja ihmisiä minulla oikeasti onkaan ympärilläni! Mietin myös, miksi vain yhtenä päivänä vuodessa ystävyydelle annetaan "extra"-tärkeä merkitys. Minusta ystävänpäivän pitäisi olla jokainen päivä vuodessa, ja aina pitäisi muistaa osoittaa lähimmille ihmisille kuinka paljon heistä välittää. Joten nyt kirjoitankin vähän siitä, kuinka hienoja ihmisiä MINÄ tunnen:
Osallistuin erääseen kilpailuun tässä lähiaikoina, ja kerroin siitä vain muutamille läheisimmille ihmisilleni. Otin kilpailuun osallistumisen aika tosissani, vaikka se saattoikin ystävistäni tuntua jopa hieman naurettavalta ja hölmöltä :D Mikä oli se tärkeä asia kuitenkin, jonka huomasin: vaikka unelmani olisikin ollut kuinka hölmö tahansa, jokainen parhaista ystävistäni tuki ja kannusti minua loppuun asti!
Tajusin sen vasta, kuinka paljon ystävänikin halusivat minun saavuttavan unelmiani ja kuinka he tukivat matkaani kohti niitä! Poikaystäväni erityisesti on ihan huikea tässä(kin) suhteessa! Oli asia sitten mikä tahansa, niin jos se on minulle tärkeää, on se myös hänelle tärkeää. Olivat unelmani sitten miten naurettavia tai hölmöjä tahansa, hänen vastauksena on aina sama: Kyllä sä pystyt siihen! Hän on mukanani kaikissa haasteissa, ja auttaa tekemään niistä meille yhteisiä juttuja<3 Haluankin ensin kiittää vielä tässä teitä kaikkia ihania muruja, jotka jaksatte aina uskoa minuun silloinkin, kun se on itse vaikeaa. Toivottavasti osaan myös itse olla teille samanlainen tukipilari silloin, kun sitä tarvitsette<3
Oma siskoni asuu nykyisin opiskelujensa takia eri paikkakunnalla kuin minä itse, ja häntä minulla on suunnaton ikävä! Puhuimme yksi päivä varmaan lähemmäs tunnin puhelimessa ja kikatimme maailman tyhmimmille jutuille :D On maailman parasta, että omasta siskosta voi saada myös oman yhden parhaimmista ystävistä. Sisaruksilla on kuitenkin aina jokin sellainen side, jota ei ole ehkä mahdollista muuten saada. Omalle siskolle uskaltaa myös aina olla juuri sellainen ihminen, joka oikeasti on, ilmaan mitään kaunisteluja. Meillä on siskoni kanssa myös täysin omat jutut, joita kukaan muu ei koskaan tajua :D Perhepäivällisillä poikaystävämme saattavat vaan pudistella päätään meidän räkättäessä taas jollekin "tosi hauskalle" jutulle :D
Tässä oli nyt lyhyt postaus tämän aamun mietteistä, mutta haluan sanoa loppuun vielä kiitoksen teille kaikille ystävilleni ja läheisilleni, jotka olette elämässäni mukana<3 Olette tärkeintä tässä maailmassa, ja en pystyisi mihinkään ilman teitä! Kiitos, että tuette minua sellaisissa asioissa, jotka ovat itselleni tärkeitä. Kiitos, että saan viettää aikaa teidän kanssa ja saamme jakaa yhteisiä tärkeitä asioita. Olette parhaita!
<3Salla
-"Friendship"
Tällainen repliikki tuli tänä aamuna mieleen Frendit-sarjasta syödessäni aamiaista. Viime sunnuntaina olikin juuri ystävänpäivä, joten aloinkin pohtia kuinka hienoja ihmisiä minulla oikeasti onkaan ympärilläni! Mietin myös, miksi vain yhtenä päivänä vuodessa ystävyydelle annetaan "extra"-tärkeä merkitys. Minusta ystävänpäivän pitäisi olla jokainen päivä vuodessa, ja aina pitäisi muistaa osoittaa lähimmille ihmisille kuinka paljon heistä välittää. Joten nyt kirjoitankin vähän siitä, kuinka hienoja ihmisiä MINÄ tunnen:
Osallistuin erääseen kilpailuun tässä lähiaikoina, ja kerroin siitä vain muutamille läheisimmille ihmisilleni. Otin kilpailuun osallistumisen aika tosissani, vaikka se saattoikin ystävistäni tuntua jopa hieman naurettavalta ja hölmöltä :D Mikä oli se tärkeä asia kuitenkin, jonka huomasin: vaikka unelmani olisikin ollut kuinka hölmö tahansa, jokainen parhaista ystävistäni tuki ja kannusti minua loppuun asti!
Tajusin sen vasta, kuinka paljon ystävänikin halusivat minun saavuttavan unelmiani ja kuinka he tukivat matkaani kohti niitä! Poikaystäväni erityisesti on ihan huikea tässä(kin) suhteessa! Oli asia sitten mikä tahansa, niin jos se on minulle tärkeää, on se myös hänelle tärkeää. Olivat unelmani sitten miten naurettavia tai hölmöjä tahansa, hänen vastauksena on aina sama: Kyllä sä pystyt siihen! Hän on mukanani kaikissa haasteissa, ja auttaa tekemään niistä meille yhteisiä juttuja<3 Haluankin ensin kiittää vielä tässä teitä kaikkia ihania muruja, jotka jaksatte aina uskoa minuun silloinkin, kun se on itse vaikeaa. Toivottavasti osaan myös itse olla teille samanlainen tukipilari silloin, kun sitä tarvitsette<3
Oma siskoni asuu nykyisin opiskelujensa takia eri paikkakunnalla kuin minä itse, ja häntä minulla on suunnaton ikävä! Puhuimme yksi päivä varmaan lähemmäs tunnin puhelimessa ja kikatimme maailman tyhmimmille jutuille :D On maailman parasta, että omasta siskosta voi saada myös oman yhden parhaimmista ystävistä. Sisaruksilla on kuitenkin aina jokin sellainen side, jota ei ole ehkä mahdollista muuten saada. Omalle siskolle uskaltaa myös aina olla juuri sellainen ihminen, joka oikeasti on, ilmaan mitään kaunisteluja. Meillä on siskoni kanssa myös täysin omat jutut, joita kukaan muu ei koskaan tajua :D Perhepäivällisillä poikaystävämme saattavat vaan pudistella päätään meidän räkättäessä taas jollekin "tosi hauskalle" jutulle :D
Tässä oli nyt lyhyt postaus tämän aamun mietteistä, mutta haluan sanoa loppuun vielä kiitoksen teille kaikille ystävilleni ja läheisilleni, jotka olette elämässäni mukana<3 Olette tärkeintä tässä maailmassa, ja en pystyisi mihinkään ilman teitä! Kiitos, että tuette minua sellaisissa asioissa, jotka ovat itselleni tärkeitä. Kiitos, että saan viettää aikaa teidän kanssa ja saamme jakaa yhteisiä tärkeitä asioita. Olette parhaita!
<3Salla
perjantai 12. helmikuuta 2016
Stay strong!
Perjantai!
Ihanan rentouttava päivä takana; lyhyt 15 minuutin koulupäivä, hyvä ja hikinen treeni, loppupäivä netflixiä ja vähän siivousta. Vaikka vain 15 minuutin vuoksi raahautuminen koululle tuntui aamulla aika turhalta, niin kyllä sekin palkittiin lopuksi hyvällä reenillä (jäi kuitenkin ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi, kun teen pitkähihaisella paidalla toiminnallista jalkatreeniä!:D) ja maittavalla koululounaalla. Että kyllä lopulta kannatti lähteä! Muutenkin on ihana viikonloppu tiedossa, huomenna näen taas pitkästä aikaa ihanaa ystävääni Jenniä, joka asuu nykyään Oulussa. Kova ikävä! Illalla vielä poikaystävä tulee myös vihdoin taas kotiin viettämään ystävänpäivää<3 Sunnuntaiksi onkin jo pöytä varattu ravintolasta ja jotain spesiaalia tekemistä mietitty.. Eli kyllä voisi sanoa, että hyvä viikonloppu tulossa!
Noh, palaan vielä kuitenkin tähän perjantaihin ja tämän kertaisen postaukseni otsikkoon: stay strong. Kävin tässä äsken ruokakaupassa ja voin kertoa, ettei olisi tyhjällä mahalla kannattanut! Tiedättekö tunteen, kun lähdet nälkäisenä kauppaan ja tuntuu, että kaikki herkut hyllyillä vetävät sinua kuin magneettia puoleensa? Niin kävi tänään ainakin itselleni. Pisti oikein lopulta naurattamaan, kun käsi kävi melkein jokaisella herkkuhyllyllä jotain hiplaamassa, mutta kuitenkin jätin herkut tällä kertaa kaupan hyllylle. Mutta kyllä se tuntui siltä rankalta ja oli kovan työn ja itsehillinnän takana, ettei kauppakoriin päätynyt mitään herkkuja perjantai-iltaa "piristämään".
Miksi sitten tein näin ja pysyin kovana mieliteoista huolimatta?
1.) Tiesin, että vatsani kaipaa oikeasti vain kunnon ruokaa. Illallista odottaessaan se ei ymmärrä, etteivät herkut sitä oikeasti täyttäisi eivätkä huoltaisi. Yritin lohdutella vatsaani, että odota vielä muutama minuutti niin pääset syömään!
2.) Yritän pitää yhdestä herkkupäivästä viikossa kiinni. Tiedän, että tällä viikolla se tulee olemaan sunnuntai, koska on ystävänpäivä. Jos haluaa tehdä unelmistaan totta ja päästä omiin tavoitteisiinsa, niin silloin ei tekosyyt auta. Jos olen päättänyt, että yhden kerran viikossa saan syödä vapaammin, niin silloin se sitten myös pitää. No excuses! Joten perjantaista ei tällä kertaa tullut karkkipäivää.
3.) Tiedän, että jos olisin ollut hetken mielijohteen uhri ja ostanut jotain herkkua, en olisi ollut kuitenkaan sen jälkeen tyytyväinen ja ylpeä itsestäni. Nyt kuitenkin voin sano olevani sitä, ja se tuntuu hyvältä!
Nyt kotiin päästyäni ja hyvän ja täyttävän lohisalaatin loihdittuani voin kyllä sanoa vatsanikin olevan kylläinen ja tyytyväinen. Loppu hyvin kaikki hyvin! Mitä tästä kuitenkin itse opin? Älä lähde ikinä nälkäisenä kauppaan, silloin sitä itsehillintää nimittäin koetellaan ja kovaa! Ravitse myös vatsaasi ja kroppaasi aina ensimmäiseksi kunnon terveellisellä ruualla, ennenkö sorrut herkkuihin. Kun vatsasi on kylläinen, tiedät, haluatko oikeasti herkkuja vai olisivatko ne vain olleet huono oikean ja monipuolisen ruuan korvike.
<3Salla
Ihanan rentouttava päivä takana; lyhyt 15 minuutin koulupäivä, hyvä ja hikinen treeni, loppupäivä netflixiä ja vähän siivousta. Vaikka vain 15 minuutin vuoksi raahautuminen koululle tuntui aamulla aika turhalta, niin kyllä sekin palkittiin lopuksi hyvällä reenillä (jäi kuitenkin ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi, kun teen pitkähihaisella paidalla toiminnallista jalkatreeniä!:D) ja maittavalla koululounaalla. Että kyllä lopulta kannatti lähteä! Muutenkin on ihana viikonloppu tiedossa, huomenna näen taas pitkästä aikaa ihanaa ystävääni Jenniä, joka asuu nykyään Oulussa. Kova ikävä! Illalla vielä poikaystävä tulee myös vihdoin taas kotiin viettämään ystävänpäivää<3 Sunnuntaiksi onkin jo pöytä varattu ravintolasta ja jotain spesiaalia tekemistä mietitty.. Eli kyllä voisi sanoa, että hyvä viikonloppu tulossa!
Noh, palaan vielä kuitenkin tähän perjantaihin ja tämän kertaisen postaukseni otsikkoon: stay strong. Kävin tässä äsken ruokakaupassa ja voin kertoa, ettei olisi tyhjällä mahalla kannattanut! Tiedättekö tunteen, kun lähdet nälkäisenä kauppaan ja tuntuu, että kaikki herkut hyllyillä vetävät sinua kuin magneettia puoleensa? Niin kävi tänään ainakin itselleni. Pisti oikein lopulta naurattamaan, kun käsi kävi melkein jokaisella herkkuhyllyllä jotain hiplaamassa, mutta kuitenkin jätin herkut tällä kertaa kaupan hyllylle. Mutta kyllä se tuntui siltä rankalta ja oli kovan työn ja itsehillinnän takana, ettei kauppakoriin päätynyt mitään herkkuja perjantai-iltaa "piristämään".
Miksi sitten tein näin ja pysyin kovana mieliteoista huolimatta?
1.) Tiesin, että vatsani kaipaa oikeasti vain kunnon ruokaa. Illallista odottaessaan se ei ymmärrä, etteivät herkut sitä oikeasti täyttäisi eivätkä huoltaisi. Yritin lohdutella vatsaani, että odota vielä muutama minuutti niin pääset syömään!
2.) Yritän pitää yhdestä herkkupäivästä viikossa kiinni. Tiedän, että tällä viikolla se tulee olemaan sunnuntai, koska on ystävänpäivä. Jos haluaa tehdä unelmistaan totta ja päästä omiin tavoitteisiinsa, niin silloin ei tekosyyt auta. Jos olen päättänyt, että yhden kerran viikossa saan syödä vapaammin, niin silloin se sitten myös pitää. No excuses! Joten perjantaista ei tällä kertaa tullut karkkipäivää.
3.) Tiedän, että jos olisin ollut hetken mielijohteen uhri ja ostanut jotain herkkua, en olisi ollut kuitenkaan sen jälkeen tyytyväinen ja ylpeä itsestäni. Nyt kuitenkin voin sano olevani sitä, ja se tuntuu hyvältä!
Nyt kotiin päästyäni ja hyvän ja täyttävän lohisalaatin loihdittuani voin kyllä sanoa vatsanikin olevan kylläinen ja tyytyväinen. Loppu hyvin kaikki hyvin! Mitä tästä kuitenkin itse opin? Älä lähde ikinä nälkäisenä kauppaan, silloin sitä itsehillintää nimittäin koetellaan ja kovaa! Ravitse myös vatsaasi ja kroppaasi aina ensimmäiseksi kunnon terveellisellä ruualla, ennenkö sorrut herkkuihin. Kun vatsasi on kylläinen, tiedät, haluatko oikeasti herkkuja vai olisivatko ne vain olleet huono oikean ja monipuolisen ruuan korvike.
<3Salla
maanantai 8. helmikuuta 2016
Good morning!
Kirjaimellisesti ihanaa huomenta kaikille!
Halusin nyt vapaapäivän kunniaksi aloittaa päivän kirjoittamalla tänne blogiin yhdestä päivän tärkeimmästä hetkestä, nimittäin aamusta. Jokainen, joka minut on pidempään tuntenut, miettii nyt, että toi tyttö ei ole kyllä tosissaan. Mutta niin vain olen!
Elämäntaparemontin myötä minusta on todellakin tullut aamuihminen! En tarkoita tällä kuitenkaan sitä, että rakastaisin 6.30 herätyksiä tai olisin jo siivonnut koko kodin ennen kello 7 aamulla. :D Tarkoitan tällä sitä, että olen oppinut nauttimaan ja arvostamaan aamuja ja tiedän, mitä hyvään aamuun itselläni kuuluu. Aamuni ovat lähinnä rutiininomaisia, mutta yritän tuoda niihin pienillä asioilla ns. sitä "arjen luksusta". Esimerkiksi tänäkin aamuna juon aamupalasmoothieni viinilasista! Voin ainakin tällöin kuvitella nauttivani aamiaista jossain hienommassa ravintolassa.<3
Mikä siitä aamusta sitten tekee niin ihmeellisen ja tärkeän? Tähän on monta vastausta, mutta minulle henkilökohtaisesti kaksi pomppaa samantien mieleen: aamupala, ja KAHVI!
Vielä muutama vuosi sitten laiminlöin aamupalan merkityksen täysin. Söin ennen kouluun lähtöä pienen leivänkannikan, jos kerkesin. Aamupala oli muiden aamuhössötysten kannalta aivan toissijaista. Nykyään en voisi kuvitellakaan päiväni alkavan ilma kunnollista aamupalaa! Aamupala laittaa päivän kunnolla käyntiin, sekä käynnistää kropan aineenvaihdunnan. Kun myös syö kunnon aamupalan, ei tule koulupäivän aikana niin helposti mitään ylimääräisiä mielitekoja, ja kroppa sekä mieli pysyy virkeänä.
Lemppariaamupalojani ovat erilaiset smoothiet, sekä puurot. Puuroon lisään usein joukkoon rahkaa sekä marjoja, jotta saan sen koostumuksesta hieman pehmeämpää ja maukkaampaa. Tällä hetkellä suosikki puurojani ovat ehdottomasti Fazerin alku-puurot! Siihen sekaan rahkaa, vadelmia ja vähän mantelirouhetta niin jo on hyvää! Smoothieita yritän varioida mahdollisimman usein, etten kyllästyisi niihin. Niissäkin toistuu silti useimmiten sama peruskaava: rahkaa, marjoja, pellavasiemenrouhetta, ja makeuttamatonta mantelijuomaa. Tämän lisäksi lisään sekaan milloin mitäkin; välillä banaania, kaurahiutaleita, mehukeittoa tai hedelmiä. Tämän aamun kinginä toimi tämän hetken oma suosikkismoothieni, jonka pelkkä väri jo piristää talven loskaista aamua.
Sitten vielä siihen viimeiseen hyvän aamun kulmakiveen, eli kahviin! Nyt taas kaikki jotka minut tuntevat tietävät, että ennen aamukahvia olen kuin ärtynyt sokea myyrä. Aamu ja päivä eivät siis ala hyvin, jos siihen ei kuulu aamukahvia. Harmillista, mutta totta! Siksi ensimmäinen asia mitä aamuisin teen ylös noustuani, onkin laittaa kahvinkeitin heti porisemaan. Sitten voi rauhassa käydä pesemässä hampaat ja hoitaa muita askareita ja kappas, kahvi onkin jo valmista! Sain siskoltani joululahjaksi ihanat Lexingtonin kahvikupit, jotka ovat olleet ahkerassa käytössä. Niihin mahtuu sitä paitsi enemmän kahvia, kuin tavallisiin kahvikuppeihin: iso plussa! :D Tänä aamuna lisäsin kahvin joukkoon hieman kanelia, ja oli taivaallista! Tuli ihanan jouluinen tuoksu ja mielestäni kaneli sopi todella hyvin kahvin kiilaksi.
Tässä oli nyt jaarittelua kerrakseen ihanasta aamusta, ja toivottavasti kaikilla muillakin oli hyvä aamu! Aamusta kuitenkin se koko päivä lähtee liikkeelle, ja itse ainakin haluan oman päivän lähtöspurttini olevan aina mahdollisimman hyvä :) Aamuihin voi panostaa niin pienillä kuin isoilla asioilla, vaikka vain sillä viinilasilla tai kuuntelemalla sen hetken oman lempibiisin heti herätyskellon pirinän jälkeen. Tärkeintä ainakin itselleni on, että aamusta alkaen on hyvä fiilis aloittaa uusi päivä uusine haasteineen.
<3Salla
Halusin nyt vapaapäivän kunniaksi aloittaa päivän kirjoittamalla tänne blogiin yhdestä päivän tärkeimmästä hetkestä, nimittäin aamusta. Jokainen, joka minut on pidempään tuntenut, miettii nyt, että toi tyttö ei ole kyllä tosissaan. Mutta niin vain olen!
Elämäntaparemontin myötä minusta on todellakin tullut aamuihminen! En tarkoita tällä kuitenkaan sitä, että rakastaisin 6.30 herätyksiä tai olisin jo siivonnut koko kodin ennen kello 7 aamulla. :D Tarkoitan tällä sitä, että olen oppinut nauttimaan ja arvostamaan aamuja ja tiedän, mitä hyvään aamuun itselläni kuuluu. Aamuni ovat lähinnä rutiininomaisia, mutta yritän tuoda niihin pienillä asioilla ns. sitä "arjen luksusta". Esimerkiksi tänäkin aamuna juon aamupalasmoothieni viinilasista! Voin ainakin tällöin kuvitella nauttivani aamiaista jossain hienommassa ravintolassa.<3
Mikä siitä aamusta sitten tekee niin ihmeellisen ja tärkeän? Tähän on monta vastausta, mutta minulle henkilökohtaisesti kaksi pomppaa samantien mieleen: aamupala, ja KAHVI!
Vielä muutama vuosi sitten laiminlöin aamupalan merkityksen täysin. Söin ennen kouluun lähtöä pienen leivänkannikan, jos kerkesin. Aamupala oli muiden aamuhössötysten kannalta aivan toissijaista. Nykyään en voisi kuvitellakaan päiväni alkavan ilma kunnollista aamupalaa! Aamupala laittaa päivän kunnolla käyntiin, sekä käynnistää kropan aineenvaihdunnan. Kun myös syö kunnon aamupalan, ei tule koulupäivän aikana niin helposti mitään ylimääräisiä mielitekoja, ja kroppa sekä mieli pysyy virkeänä.
Lemppariaamupalojani ovat erilaiset smoothiet, sekä puurot. Puuroon lisään usein joukkoon rahkaa sekä marjoja, jotta saan sen koostumuksesta hieman pehmeämpää ja maukkaampaa. Tällä hetkellä suosikki puurojani ovat ehdottomasti Fazerin alku-puurot! Siihen sekaan rahkaa, vadelmia ja vähän mantelirouhetta niin jo on hyvää! Smoothieita yritän varioida mahdollisimman usein, etten kyllästyisi niihin. Niissäkin toistuu silti useimmiten sama peruskaava: rahkaa, marjoja, pellavasiemenrouhetta, ja makeuttamatonta mantelijuomaa. Tämän lisäksi lisään sekaan milloin mitäkin; välillä banaania, kaurahiutaleita, mehukeittoa tai hedelmiä. Tämän aamun kinginä toimi tämän hetken oma suosikkismoothieni, jonka pelkkä väri jo piristää talven loskaista aamua.
Prinsessan pinkki aamupala:
-puoli purkkia rasvatonta maitorahkaa
-n. 1/2 dl kaurahiutaleita
-ruokalusikallinen pellavasiemenrouhetta
-puolikas granaattiomena
-n.1/2 dl vadelmia
-sokeroimaton vadelma-persikka mehukeitto
-makeuttamatonta mantelijuomaa
Kyllä nimittäin lähti tämäkin aamu hyvin käyntiin! :) Aamupalan lisäksi tärkeää on juoda riittävästi vettä myös aineenvaihdunnan käynnistämiseksi. Yleensä otan aamiaisen yhteydessä sinkkitabletin (kuvassakin näkyy), sillä henkilökohtaisesti olen sen kokenut parantavan omaa vastustuskykyäni! Sinkillä pitäisi olla myös hyviä vaikutuksia ihon ja hiusten hyvänä pysymiseen, ja minullahan sitä tukkaa riittää! :DSitten vielä siihen viimeiseen hyvän aamun kulmakiveen, eli kahviin! Nyt taas kaikki jotka minut tuntevat tietävät, että ennen aamukahvia olen kuin ärtynyt sokea myyrä. Aamu ja päivä eivät siis ala hyvin, jos siihen ei kuulu aamukahvia. Harmillista, mutta totta! Siksi ensimmäinen asia mitä aamuisin teen ylös noustuani, onkin laittaa kahvinkeitin heti porisemaan. Sitten voi rauhassa käydä pesemässä hampaat ja hoitaa muita askareita ja kappas, kahvi onkin jo valmista! Sain siskoltani joululahjaksi ihanat Lexingtonin kahvikupit, jotka ovat olleet ahkerassa käytössä. Niihin mahtuu sitä paitsi enemmän kahvia, kuin tavallisiin kahvikuppeihin: iso plussa! :D Tänä aamuna lisäsin kahvin joukkoon hieman kanelia, ja oli taivaallista! Tuli ihanan jouluinen tuoksu ja mielestäni kaneli sopi todella hyvin kahvin kiilaksi.
Tässä oli nyt jaarittelua kerrakseen ihanasta aamusta, ja toivottavasti kaikilla muillakin oli hyvä aamu! Aamusta kuitenkin se koko päivä lähtee liikkeelle, ja itse ainakin haluan oman päivän lähtöspurttini olevan aina mahdollisimman hyvä :) Aamuihin voi panostaa niin pienillä kuin isoilla asioilla, vaikka vain sillä viinilasilla tai kuuntelemalla sen hetken oman lempibiisin heti herätyskellon pirinän jälkeen. Tärkeintä ainakin itselleni on, että aamusta alkaen on hyvä fiilis aloittaa uusi päivä uusine haasteineen.
<3Salla
lauantai 30. tammikuuta 2016
Love yourself
Noniin.. ehkä nyt olisi viimein sen ensimmäisen kunnon postauksen aika!
Nyt tuli sellainen fiilis, että halusin kirjoittaa oman itsensä rakastamisesta sekä omien unelmien tavoittelemisesta. Tänään kuitenkin itselläni on ollut täysin päinvastainen päivä, valitettavasti. Ehkä siksi koinkin nyt tärkeäksi muistuttaa tänne myös minua olemaan ylpeä omasta itsestäni. On tärkeää välillä pysähtyä miettimään niitä asioita, jotka omassa elämässä ovat tärkeitä ja tavoittelemisen arvoisia.
"Tänään ei mikään kyllä tunnu olevan hyvin. Olen nukkunut huonosti, väsyttää ja olo tuntuu turvonneelta. Miksi kaikki muut näyttävät niin hyvältä? Puntarikin näyttää varmaan taas mitä sattuu ja ärsyttää. Miksei niitä tuloksia tule nyt ja heti lisää? Ei vitsi...miksi tekee mieli kaikkea hyvää?! Noniin, siinä sitä sitten mentiin...miksen osannut pysyä kovana ja mihin itsekurini taas katosi? Nyt en kyllä jaksa edes yrittää hymyillä ....."´
STOP!
Kuulostaako tutulta? Itse ainakin voin rehellisesti myöntää, että tänään oli juuri yksi näistä päivistä, jolloin se positiivinen asenne tuntui olevan kyllä jossain kiven alla ja kovassa! Eniten itseäni alkaa harmittamaan oma ajattelutapani silloin, kun huomaan vertaavani itseäni muihin. Silloin viimeistään hälytyskello alkaa soida päässä, ja käskee minun lopettamaan itsesäälissä vellomisen! Vaikka yritänkin aina pysyä mahdollisimman positiivisena ja elämäniloisena, ovat nämäkin ajatukset silti elämässä välillä väistämättä läsnä. Joskus omasta itsestään osaa olla enemmän ylpeä, välillä taas se on vaikeampaa. Tuntuu, ettei näistä "huonommista" asioista kuitenkaan uskalleta puhua tarpeeksi avoimesti. Helposti tulee ihailleeksi sellaisia ihmisiä, joilla luulee kaikkien asioiden vaan menevän nappiin ilman minkäänlaisia vastoinkäymisiä. Todellisuus on monesti täysin päinvastainen.
Jokaisella meistä on varmasti niitä ns. heikompia hetkiä, jolloin on vaikea osata olla tyytyväinen omaan itseensä. Tärkeää kuitenkin tällaisissa tilanteissa on tiedostaa oma ajattelunsa, ja laittaa sille mahdollisimman pian stoppi. Miksi verrata itseään muihin, kun lopulta elämme täällä itseämme varten? Eikö pitäisi tehdä vain niitä asioita, jotka tekevät vain juuri sinut onnellisiksi?Miksi osaamme nähdä mitä muilla on, mutta tulemme sokeaksi niille asioille joita itse omistamme? Keskity tällaisissa tilanteissa miettimään, tekeekö itsensä sättiminen ja muihin vertailu sinut yhtään onnellisemmaksi? Tekeekö se myöskään sinulle parempaa oloa, että mietit itsestäsi mahdollisimman paljon kaikkea negatiivista? Tuskimpa ei. Ei ainakaan minua itseäni! Miksen siis keskittyisi ajattelemaan mitä kaikkea hyvää itsessäni ja tässäkin päivässä lopulta on?? Töissä näin taas ihania työkavereita ja illalla vihdoin poikaystävä palaa takaisin kotiin reissusta! Niin paljon ihania asioita, joille kuitenkin on hetkessä sokea. MITEN SE VOI OLLA MAHDOLLISTA?
Toisinaan vastoinkäymisistä saattaa kuitenkin saada yllättävän paljon lisää energiaa tulevaan, kunhan ei jää tuleen makaamaan: pystynkö tekemään jotain paremmin, jotta tuntisin myös oman oloni jatkossa paremmaksi? Huonoina hetkinä muistutan itseäni usein siitä, kuinka pitkälle olen jo päässyt, ja mitä kaikkea vielä tulevaisuus tuokaan tullessaan! Tiedostan omat tavoitteeni, ja jatkan matkaa kohti niitä. Matka kohti tavoitteita on kuitenkin lopulta tärkeämpi, kuin itse lopullinen maali. Vai onko sellaista maalia lopulta edes olemassa? Aina on jotain kehitettävää ja parannettavaa. Koska lopullista maaliviivaa en tule tässä elämässäni tuskin koskaan saavuttamaan, on siksi tärkeää osata rakastaa itseä joka päivä omia tavoitteita kohti kulkiessa. Yhden tavoitteen toteuduttua asetan todennäköisesti taas uuden tavoitteen itselleni, ja taas uuden ja uuden.. Mutta sellainen ihminen vain on! Meillä on unelmia, joita haluamme saavuttaa ja joiden eteen haluamme nähdä vaivaa ja tehdä töitä. Se tästä elämästä tekeekin juuri elämisen arvoisen! Joten eiköhän tavoitella niitä omia unelmia, mutta muistetaan rakastaa itseämme joka hetki sillä retkellä, jota kuljemme kohti unelmia. Omat unelmat eivät enää tunnu niiltä oikeilta omilta unelmilta, jos kadottaa itsensä matkalla kohti niitä.
Minä olen tässä ja nyt, ja minulla on kaikki asiat hyvin. Nautin elämästä eilen, nautin siitä tänään ja aion nauttia siitä myös huomenna. Muistan rakastaa itseäni ja tehdä niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Kuljen kohti omia tavoitteita, mutta muistan nauttia retkestä. Pidän sellaiset asiat retkelläni mukana, jotka ovat minulle tärkeitä. Olen saavuttanut paljon, mutta tulen saavuttamaan vielä enemmän! Yeah!
<3Salla
Nyt tuli sellainen fiilis, että halusin kirjoittaa oman itsensä rakastamisesta sekä omien unelmien tavoittelemisesta. Tänään kuitenkin itselläni on ollut täysin päinvastainen päivä, valitettavasti. Ehkä siksi koinkin nyt tärkeäksi muistuttaa tänne myös minua olemaan ylpeä omasta itsestäni. On tärkeää välillä pysähtyä miettimään niitä asioita, jotka omassa elämässä ovat tärkeitä ja tavoittelemisen arvoisia.
"Tänään ei mikään kyllä tunnu olevan hyvin. Olen nukkunut huonosti, väsyttää ja olo tuntuu turvonneelta. Miksi kaikki muut näyttävät niin hyvältä? Puntarikin näyttää varmaan taas mitä sattuu ja ärsyttää. Miksei niitä tuloksia tule nyt ja heti lisää? Ei vitsi...miksi tekee mieli kaikkea hyvää?! Noniin, siinä sitä sitten mentiin...miksen osannut pysyä kovana ja mihin itsekurini taas katosi? Nyt en kyllä jaksa edes yrittää hymyillä ....."´
STOP!
Kuulostaako tutulta? Itse ainakin voin rehellisesti myöntää, että tänään oli juuri yksi näistä päivistä, jolloin se positiivinen asenne tuntui olevan kyllä jossain kiven alla ja kovassa! Eniten itseäni alkaa harmittamaan oma ajattelutapani silloin, kun huomaan vertaavani itseäni muihin. Silloin viimeistään hälytyskello alkaa soida päässä, ja käskee minun lopettamaan itsesäälissä vellomisen! Vaikka yritänkin aina pysyä mahdollisimman positiivisena ja elämäniloisena, ovat nämäkin ajatukset silti elämässä välillä väistämättä läsnä. Joskus omasta itsestään osaa olla enemmän ylpeä, välillä taas se on vaikeampaa. Tuntuu, ettei näistä "huonommista" asioista kuitenkaan uskalleta puhua tarpeeksi avoimesti. Helposti tulee ihailleeksi sellaisia ihmisiä, joilla luulee kaikkien asioiden vaan menevän nappiin ilman minkäänlaisia vastoinkäymisiä. Todellisuus on monesti täysin päinvastainen.
Jokaisella meistä on varmasti niitä ns. heikompia hetkiä, jolloin on vaikea osata olla tyytyväinen omaan itseensä. Tärkeää kuitenkin tällaisissa tilanteissa on tiedostaa oma ajattelunsa, ja laittaa sille mahdollisimman pian stoppi. Miksi verrata itseään muihin, kun lopulta elämme täällä itseämme varten? Eikö pitäisi tehdä vain niitä asioita, jotka tekevät vain juuri sinut onnellisiksi?Miksi osaamme nähdä mitä muilla on, mutta tulemme sokeaksi niille asioille joita itse omistamme? Keskity tällaisissa tilanteissa miettimään, tekeekö itsensä sättiminen ja muihin vertailu sinut yhtään onnellisemmaksi? Tekeekö se myöskään sinulle parempaa oloa, että mietit itsestäsi mahdollisimman paljon kaikkea negatiivista? Tuskimpa ei. Ei ainakaan minua itseäni! Miksen siis keskittyisi ajattelemaan mitä kaikkea hyvää itsessäni ja tässäkin päivässä lopulta on?? Töissä näin taas ihania työkavereita ja illalla vihdoin poikaystävä palaa takaisin kotiin reissusta! Niin paljon ihania asioita, joille kuitenkin on hetkessä sokea. MITEN SE VOI OLLA MAHDOLLISTA?
Toisinaan vastoinkäymisistä saattaa kuitenkin saada yllättävän paljon lisää energiaa tulevaan, kunhan ei jää tuleen makaamaan: pystynkö tekemään jotain paremmin, jotta tuntisin myös oman oloni jatkossa paremmaksi? Huonoina hetkinä muistutan itseäni usein siitä, kuinka pitkälle olen jo päässyt, ja mitä kaikkea vielä tulevaisuus tuokaan tullessaan! Tiedostan omat tavoitteeni, ja jatkan matkaa kohti niitä. Matka kohti tavoitteita on kuitenkin lopulta tärkeämpi, kuin itse lopullinen maali. Vai onko sellaista maalia lopulta edes olemassa? Aina on jotain kehitettävää ja parannettavaa. Koska lopullista maaliviivaa en tule tässä elämässäni tuskin koskaan saavuttamaan, on siksi tärkeää osata rakastaa itseä joka päivä omia tavoitteita kohti kulkiessa. Yhden tavoitteen toteuduttua asetan todennäköisesti taas uuden tavoitteen itselleni, ja taas uuden ja uuden.. Mutta sellainen ihminen vain on! Meillä on unelmia, joita haluamme saavuttaa ja joiden eteen haluamme nähdä vaivaa ja tehdä töitä. Se tästä elämästä tekeekin juuri elämisen arvoisen! Joten eiköhän tavoitella niitä omia unelmia, mutta muistetaan rakastaa itseämme joka hetki sillä retkellä, jota kuljemme kohti unelmia. Omat unelmat eivät enää tunnu niiltä oikeilta omilta unelmilta, jos kadottaa itsensä matkalla kohti niitä.
Minä olen tässä ja nyt, ja minulla on kaikki asiat hyvin. Nautin elämästä eilen, nautin siitä tänään ja aion nauttia siitä myös huomenna. Muistan rakastaa itseäni ja tehdä niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Kuljen kohti omia tavoitteita, mutta muistan nauttia retkestä. Pidän sellaiset asiat retkelläni mukana, jotka ovat minulle tärkeitä. Olen saavuttanut paljon, mutta tulen saavuttamaan vielä enemmän! Yeah!
<3Salla
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)