lauantai 30. tammikuuta 2016

Love yourself

Noniin.. ehkä nyt olisi viimein sen ensimmäisen kunnon postauksen aika!
Nyt tuli sellainen fiilis, että halusin kirjoittaa oman itsensä rakastamisesta sekä omien unelmien tavoittelemisesta. Tänään kuitenkin itselläni on ollut täysin päinvastainen päivä, valitettavasti. Ehkä siksi koinkin nyt tärkeäksi muistuttaa tänne myös minua olemaan ylpeä omasta itsestäni. On tärkeää välillä pysähtyä miettimään niitä asioita, jotka omassa elämässä ovat tärkeitä ja tavoittelemisen arvoisia.

"Tänään ei mikään kyllä tunnu olevan hyvin. Olen nukkunut huonosti, väsyttää ja olo tuntuu turvonneelta. Miksi kaikki muut näyttävät niin hyvältä? Puntarikin näyttää varmaan taas mitä sattuu ja ärsyttää. Miksei niitä tuloksia tule nyt ja heti lisää? Ei vitsi...miksi tekee mieli kaikkea hyvää?! Noniin, siinä sitä sitten mentiin...miksen osannut pysyä kovana ja mihin itsekurini taas katosi? Nyt en kyllä jaksa edes yrittää hymyillä ....."´
STOP!

Kuulostaako tutulta? Itse ainakin voin rehellisesti myöntää, että tänään oli juuri yksi näistä päivistä, jolloin se positiivinen asenne tuntui olevan kyllä jossain kiven alla ja kovassa! Eniten itseäni alkaa harmittamaan oma ajattelutapani silloin, kun huomaan vertaavani itseäni muihin. Silloin viimeistään hälytyskello alkaa soida päässä, ja käskee minun lopettamaan itsesäälissä vellomisen! Vaikka yritänkin aina pysyä mahdollisimman positiivisena ja elämäniloisena, ovat nämäkin ajatukset silti elämässä välillä väistämättä läsnä. Joskus omasta itsestään osaa olla enemmän ylpeä, välillä taas se on vaikeampaa. Tuntuu, ettei näistä "huonommista" asioista kuitenkaan uskalleta puhua tarpeeksi avoimesti. Helposti tulee ihailleeksi sellaisia ihmisiä, joilla luulee kaikkien asioiden vaan menevän nappiin ilman minkäänlaisia vastoinkäymisiä. Todellisuus on monesti täysin päinvastainen.

Jokaisella meistä on varmasti niitä ns. heikompia hetkiä, jolloin on vaikea osata olla tyytyväinen omaan itseensä. Tärkeää kuitenkin tällaisissa tilanteissa on tiedostaa oma ajattelunsa, ja laittaa sille mahdollisimman pian stoppi. Miksi verrata itseään muihin, kun lopulta elämme täällä itseämme  varten? Eikö pitäisi tehdä vain niitä asioita, jotka tekevät vain juuri sinut onnellisiksi?Miksi osaamme nähdä mitä muilla on, mutta tulemme sokeaksi niille asioille joita itse omistamme? Keskity tällaisissa tilanteissa miettimään, tekeekö itsensä sättiminen ja muihin vertailu sinut yhtään onnellisemmaksi? Tekeekö se myöskään sinulle parempaa oloa, että mietit itsestäsi mahdollisimman paljon kaikkea negatiivista? Tuskimpa ei. Ei ainakaan minua itseäni! Miksen siis keskittyisi ajattelemaan mitä kaikkea hyvää itsessäni ja tässäkin päivässä lopulta on??  Töissä näin taas ihania työkavereita ja illalla vihdoin poikaystävä palaa takaisin kotiin reissusta! Niin paljon ihania asioita, joille kuitenkin on hetkessä sokea. MITEN SE VOI OLLA MAHDOLLISTA?






Toisinaan vastoinkäymisistä saattaa kuitenkin saada yllättävän paljon lisää energiaa tulevaan, kunhan ei jää tuleen makaamaan: pystynkö tekemään jotain paremmin, jotta tuntisin myös oman oloni jatkossa paremmaksi? Huonoina hetkinä muistutan itseäni usein siitä, kuinka pitkälle olen jo päässyt, ja mitä kaikkea vielä tulevaisuus tuokaan tullessaan! Tiedostan omat tavoitteeni, ja jatkan matkaa kohti niitä. Matka kohti tavoitteita on kuitenkin lopulta tärkeämpi, kuin itse lopullinen maali. Vai onko sellaista maalia lopulta edes olemassa? Aina on jotain kehitettävää ja parannettavaa. Koska lopullista maaliviivaa en tule tässä elämässäni tuskin koskaan saavuttamaan, on siksi tärkeää osata rakastaa itseä joka päivä omia tavoitteita kohti kulkiessa. Yhden tavoitteen toteuduttua asetan todennäköisesti taas uuden tavoitteen itselleni, ja taas uuden ja uuden.. Mutta sellainen ihminen vain on! Meillä on unelmia, joita haluamme saavuttaa ja joiden eteen haluamme nähdä vaivaa ja tehdä töitä. Se tästä elämästä tekeekin juuri elämisen arvoisen! Joten eiköhän tavoitella niitä omia unelmia, mutta muistetaan rakastaa itseämme joka hetki sillä retkellä, jota kuljemme kohti unelmia. Omat unelmat eivät enää tunnu niiltä oikeilta omilta unelmilta, jos kadottaa itsensä matkalla kohti niitä.

 
 


Minä olen tässä ja nyt, ja minulla on kaikki asiat hyvin. Nautin elämästä eilen, nautin siitä tänään ja aion nauttia siitä myös huomenna. Muistan rakastaa itseäni ja tehdä niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Kuljen kohti omia tavoitteita, mutta muistan nauttia retkestä. Pidän sellaiset asiat retkelläni mukana, jotka ovat minulle tärkeitä. Olen saavuttanut paljon, mutta tulen saavuttamaan vielä enemmän! Yeah!

<3Salla

maanantai 25. tammikuuta 2016

tästä se lähtee..

Noniin, vihdoin sain tämän blogin aikaiseksi (olenkin sen perustamisesta läheisille jo hetken aikaa haaveillut..)! Miksi siis halusin alkaa kirjoittamaan blogia? Yhtä ainoaa oikeaa vastausta tähän kysymykseen ei kuitenkaan ole, vaan syitä blogin perustamiseen oli useampia:

1) Viime aikoina on vain ollut sellainen tunne, että haluan päästä purkamaan omia ajatuksia ylös paperille. Päiväkirjaa en omista, joten luonnollisempaa on ehkä kirjoitella omia fiiliksiä näin teknologian avustuksella. Toivon, että jaksan kirjoittaa tätä blogia pidempäänkin kuin vain yhden postauksen verran! Tärkeintä kuitenkin on, että teen tätä niin kauan kuin itsestä tuntuu hyvältä.

2) Olen kokenut viimeisen reilun puolen vuoden aikana melkoisia muutoksia omissa elämäntavoissani sekä omassa hyvinvoinnissani. Olen itse oppinut paljon sekä fyysisestä, että henkisestä hyvinvoinnista ja toivon myös omien ajatusteni voivan auttaa muita, jotka painiskelevat samaisten asioiden parissa.

3) Toivon, että kirjoittamalla ylös omia ajatuksiani tänne blogiin, jaksan pysyä myös itse motivoituneena. Haastavina hetkinä voin palata selaamaan omia tekstejäni, ja saada niistä lisää tarmoa ja puhtia arkeen!

Otan tämän blogin kirjoittamisen nyt myös haasteena itselleni! Koska rakastan elämässä haasteita ja tartun niihin usein innolla, uskon, että jaksaisin kirjoittaa tätä blogia (ainakin hetken aikaa :D). Katsotaan kuitenkin, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 

Salla