Mistä tietää, että fitnesshömpötys on vienyt sydämen (ja järjen siinä samalla?:D)
-Siitä, että unessa saan itkupotkuraivarin kaupassa, koska kananmunan valkuaiset on loppu!
En tiedä mitä tässä viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut, mutta tuntuu kuin eläisin eräänlaista "suvantovaihetta": lihasten kasvu tuntuu pysähtyneen, paino sen kuin tippuu ja keho ei palaudu normaalisti treeneistä. Huomasin silti äskenkin laahustavani kuntosalin pukuhuoneeseen, vaikka kroppani yritti huutaa epätoivoisesti "anna lepoa!". Pukuhuoneeseen päästyäni söin riisikakun ja cashewpähkinöitä, kunnes sen itsekin lopulta tajusin: tänään ei treenata! Laitoin ulkotakin takaisin päälleni, ja lähdin yliopistolle viettämään rauhallista kahvihetkeä. ( joka yllätys yllätys päättyi shoppailureissuksi Biancanevelle, josta lähti sitten aivan ihana paita vielä mukaan!) Kroppani taisi huokaista hiljaa kiitoksen.
Pidän viikossa vähintään yhden täydellisen lepopäivän treenaamisesta. Toisen lepopäivän yritän pyhittää kehonhuollolle sekä jonkinlaiselle kevyelle aerobiselle treenille. Kyllä, huolehdin siis myös lepopäivistäni, eikä siitä pitäisikään olla mitään murhetta. Välillä kroppa vaan tarvitsee sitä lepoa kovien treenijaksojen jälkeen hiukan enemmän kuin toisinaan. On osattava kuunnella omaa kehoaan, onneksi minäkin lopulta tein niin tänään. Huomenna olo on varmasti jo täysin eri ja voidaan taas päästä nautiskelemaan salin puolelle.
Miksi sitten kehoni ei palaudu niin hyvin nykyään kuin ennen? Luulisin, että oman treeniohjelmani muokkaaminen astetta kovemmaksi on nyt vihdoin tuottanut "tulosta". Tässä tilanteessa sen kevyen aerobisen treenin merkitys kyllä tulee korostumaan. Pitää muistaa tehdä usein myös matalasykkeisiä kävelyitä ja hölkkäilyjä sekä VENYTTELYÄ. Ajanpuutteesta johtuen, jos jotain pitää treenistä jättää pois, on se valitettavan usein kehonhuolto. (tämä pitäisi muistaa jatkossa korjata, sillä kehonhuollolle pitäisi AINA löytyä aikaa..) Ruokavaliolla on myös tärkeä osa hyvässä palautumisessa: ennen treeniä ja treenin jälkeen. Treenin jälkeen pitäisi aina muistaa olla mukana se paljon peräänkuulutettu palkkari, sekä banaani. Onneksi muistan heittää nämä jumppakassiini mukaan päivittäin, vaikka muuten pääni ei ole kyllä aamuisin aina ihan uudessa päivässä täysillä vielä mukana ja aina jotain unohtuu kiireessä kotiin :D Ja sitten vielä viimeisenä muttei vähäisimpänä: uni! Unessa keho korjaa ja parantaa itseään. Koen nukkuvani kyllä tarpeeksi, mutta ehkä unen laatua ja määrä pitäisi silti pyrkiä vielä parantamaan. Ajoissa siis tänään nukkumaan! :)
Kevät on tulossa hyvää vauhtia, ja päivisin porottava aurinko saakin minuun ihan uudenlaista virtaa! Kun ilmat vielä lämpenisivät plussan puolelle ja lenkkipolut sulaisivat kokonaan, niin pääsisin taas jatkamaan rakasta juoksuharrastusta. Sitä siis odotellessa :)
Energistä kevään alkua kaikille!
<3Salla
